Back on Barbell osa III


Aikaisemmat osat:

Osa I (http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit?a=viewArticle&article_id=2042)

Osa II (http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit?a=viewArticle&article_id=2099)


Artikkelisarja ja kuntoutumiseni on edennyt jo kolmanteen osaan. Pyydän anteeksi, että tämä kolmas artikkeli on jo kuukauden myöhässä. Pahoittelen myös treenipäivyrini huonoa päivittyvyyttä. Näille molemmille löytyy syyt muista kiireistä, sekä siitä, että treenit eivät ole menneet ihan halutulla tavalla. Pahimpana ongelmana on ollut niska, jonka lihakset ovat yksinkertaisesti liian rasittunneet. Tilaan ei vaikuttanut edes tulehduslääkekuuri, jonka aikana pidin yli kaksi viikkoa totaalista lepoa. Keinot alkavat olla vähissä.

Tammikuussa sinnittelin siis niskan kanssa, mutta helmikuun toisella treeniviikolla annoin sitten periksi. Tauko tuntui muutenkin tarpeelliselle, sillä tulokset tuntuivat jumiutuneen jo asemiinsa, ja kroppa huusi lepoa. Maaliskuussa aloitin alusta kesken jääneen maitohappojakson, mutta niskaa säästääkseni tein kapeat penkit sotilaspenkkinä, ja varoin muutenkin jännittämästä liikaa niskaa. Tämä, yhdessä kylmähoitojen ja ”orudiksen” kanssa, on parantanut tilannetta hieman, mutta vieläkään se ei ole täysin kunnossa. Muutoin tuo maitohappojakso on kyllä jokaiselle kokeilemisen arvoinen ohjelma. Ei löydy montaakaan niin kovakuntoista kaveria, joka voi pokkanaamalla väittää tuon jälkeen, että ei tuntunut missään. Silloin on treenannut liian keveillä painoilla.

Tuon niskan lisäksi vielä alaselkäkin on alkanut oireilemaan kyykky, veto ja vatsalihastreeneistä. Heti kun treenipainot nousivat kyykyssä ja vedossa hiukan ”normaalimmaksi”, alkoi takareisien säteilykipu. Kyse saattaa olla pelkästä jumista tai jostain lukosta, mutta nyt täytyy taas painaa paniikkinappulaa hetkeksi. Juuri tällaista samanlaista kipua tuntui ennen välilevyn pullistumaa silloin aikoinaan, ja silloin paahdoin vaan täysillä menemään. Tarinassahan ei ollut kovin onnellinen loppu. Täytyy ehkä ottaa jo sekin vaihtoehto huomioon, että minusta ei välttämättä ole enää kolmen lajin nostajaksi…kun nyt olis edes yhdenkään, mutta kirves pysyy silti vielä kaukana kaivosta. Niin kauan kun on liikettä, on myös toivoa.

Muutama selkeä virhe tässä on kans tullut jo tehtyä. Ainakin se, että treenit olivat liian samankaltaiset joulu- ja tammikuussa. Kehon kuuntelussa olisi taas toivomisen varaa, eli kaarellinen penkki olisi pitänyt jättää pois aiemmin. Se muuten saattaa myös aiheuttaa nuo alaselän säteilykivutkin, koska minulla on alaselässä yliliikkuvuutta. Treenitauon paikka olisi myös ollut aiemmin, koska treeneistä alkoi olla puhti pois. Ohjelman ja suunnitelman noudattaminen on ollut jostain syystä, etenkin kyykyn ja vedon osalta vaikeaa. (Jotenkin ei vaan tunnu kyykky ja veto nyt hyvälle ja luonnolliselle.) Nämä asiat pitäisi kuitenkin olla itsestäänselvyyksiä tämän verran treenanneelle kaverille. Silti pitää toistaa kaikki vanhat virheet aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Kohti kesää

Keskusteltuani Saken kanssa tulevista treeniohjelmista, tulimme siihen tulokseen, että nyt pitäisi ehkä antaa jo vähän haipakkaa. Koska voimataso ei tunnu nousevan näin kevyillä kuormilla, kokeillaan isompia rautoja. Nykyinen työvuoroni toistaa itseään erittäin sekavasti kahdeksan viikon sykleissä, eli ohjelma pitää sovittaa siihen. Teen siis huhtikuussa vielä pari viikkoa kuntouttavaa treeniä, ja kun sykli pyörähtää sopivasti kohdalleen, alan tälläämään siihen ”Saken kilpailuun valmistavan ohjelman” päälle:

http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit?a=viewArticle&article_id=1576

Joudun tuota ehkä aavistuksen löysäämään, mutta mielestäni se on hyvä sisäänajo koviin treeneihin, ja pääsen samalla kokeilemaan jo paitanostamista. Perään ajattelin sitten ottaa vielä sen kilpailunkin…tosin ihan vain omassa tallissa. Ehkä laitan videot nettituomareille nähtäville…we’ll see ;D

Edellinen koskee nyt siis tietenkin vain penkkitreeniä. Jalkojen osalta palataan taaksepäin. Alaselälle parasta liikuntaa olisi maastossa kävely. Ehkäpä alan siis käymään pari kertaa viikossa metsäkävelyillä. Täytynee ottaa lapset mukaan suden syötiksi ja käärmeen pelättimeksi, niin tulee samalla vietettyä laatuaikaa perheen kesken :) Koko kööri vaan pulkkaan ja menoksi…toki kohta se saattaa olla turhan raskasta, kun nuo lumet sulaa. Jokatapauksessa nyt alkaa tulla lisää aerobista liikuntaa.

Itse kyykky- ja vetotreenit otan pitkinä 15-20 toiston sarjoina. Maastavetoa tempausotteella, romanialaista maastavetoa jne. Tempausvala voisi olla hyvä liike, kuten myös suorinjaloin veto. Parin-kolmen viikon jälkeen alan ottamaan niiden lisäksi muutaman lyhyemmän tuntumasarjan, ja lisään niihin romua 5-10 kiloa joka viikolle. Kuntoutuksen jälkeen alan tekemään maastavedot sumolla, koska se on selälle edullisempi, kuin perinteinen veto. Vatsalihaksia voin tehdä taljassa ja leauanvetotangossa roikkuen, sekä rutistuksina, joissa alaselkä ei nouse alustasta. Pitäisi kait kaivaa jostain aikoinani saamat alaselän kuntoutusohjeetkin esiin.

Näin sitä taas mennään. Lupaan tehdä parhaani, ja jos se ei riitä, niin sitten teen vähän enemmän. Palaamme juttuun kesällä.

Olli-Pekka