Kilpailukunnon löytymisen avaimet

Kilpailukunnon löytymisen avaimet

Onnistuin voimanoston Etelä-Suomen lääninmestaruuskilpailuissa toukokuun lopulla 2007 paremmin kuin koskaan aiemmin. Jalkakyykkyennätys parani 20 kilolla! Myös penkkipunnerrusennätys nousi huimat 20 kiloa! Yhteistulokseen sain lisää 37,5 kiloa seurauksella, että pääsin 700 kilon kerhoon aiemmin kuin olin itse kuvitellut. Rami-64 kysyi minulta voimaharjoittelu.net foorumilla mikä loksahti kohdalleen. Tässä vastaus.

Missä onnistuin? Henkilökohtainen näkemys onnistumisestani lähtee liikkeelle veteraanien huhtikuisista SM-kilpailujen epäonnistumisesta. Vaasassa en päässyt tavoitteeseen parantaa yhteistuloksen ennätystäni. Nostin siellä silti penkiltä kisaennäykseksi 160 kiloa. Yhteistulos 660 kiloa ei minua kuitenkaan tyydyttänyt, koska jäin 7,5 kiloa silloisesta ennätyksestä.

Veteraanien SM-kilpailujen analyysin olen kirjoittanut jo aiemmin.

Kyseisessä artikkelissa mietin mikä meni pieleen. Tässä artikkelissa minusta tuntuu, että kykenin juuri nuo pieleen menneet asiat korjaamaan vain 1,5 kuukautta myöhemmin Kontulan kuntokellarissa pidetyissä lääninmestaruuskilpailuissa. 700 PL Club paitaa on nyt ilo kantaa.

Tässä kaksi selvintä syytä siihen, miksi onnistuin jalkakyykyssä, penkillä ja yhteistuloksessa. Samalla tulee selväksi se miksi maastanosto jäi normaalia pienempään lukemaan.

1) Kilpailuun valmistautumista kevennettiin

Ensimmäinen selkeä syy on se, että kevensimme kilpailuun valmistautumistani. En halunnut "ulosmitata" kuntoani ennen kilpailua.

Veteraanien (M40 110kg) SM-kilpailut 14.4.2007:

Jalkakyykkytreenit olivat sarjassa "liian kovaa liian lähellä" SM-kilpailua. Noin 17 päivää ennen SM-kilpailua paukkui PR alaosalla ja vain noin 9 päivää ennen täysvarustuksella. Otin näiden kahden kovan kyykyn välissä vielä täysillä maastanostoa nostamalla uuden saliennätyksen. Vain 6 päivää ennen kilpailua kirjoitin treenipäivyriin, että "alaselkä ja lantio hieman rasittunut".

Penkkipunnerrustreeneissä kostautui myös liian kova harjoittelu. Kilpailuviikon maanantaina punnersin vielä kovemman raudan penkiltä kuin lauantaina kilpailutulokseksi jäänyt 160 kg. Viikkoa aiemmin olin pukannut salilla saliennätykseksi 175 kg. Kilpailunostoissa petti tekniikka, etenkin selkäpaketti ei pysynyt kasassa.

Maastanostossa otin hieman yli kaksi viikkoa aiemmin saliennätyksekseni 242,5 kg. Kilpailuissa nostin hyvän tuloksen 235 kg. Viimeisellä vedetty 250 kg nousi vielä suorille jaloille, josta kuitenkin kaaduin noston ennen päätuomarin merkkiä.

Etelä-Suomen lääninmestaruuskilpailut 26.5.2007:

Jalkakyykky kulki kuin unelma. Raudat tuntuivat kevenevän mitä enemmän tankoon lastattiin levyjä. Tekniikka onnistui täydellisesti juuri viimeisessä jalkakyykyssä 295 kilosta. Treeneissä käytin kovimmat raudat selässä peräti 25 päivää ennen kilpailua, jolloin tein lähinnä puolikyykkyjä uuden puvun kanssa. Ajoin tällä treenijaksolla ennen kilpailua sisään erityisesti varusteita ja tekniikkaa niillä, koska ennen SM-kisaa ne varustetreenit jäivät liian vähäisiksi ja liian lähelle kisaa. 10 päivää ennen lääninmestaruuskilpailua käytin kyykkytangossa kuitenkin vielä 280 kiloa, joka tuntui kevyelle. Maltoin pääni enkä ladannut tankoon lisää enkä siis ottanut maksimeja irti. Lisäksi otin ohjelmaan yhden nopeustreenin kaksi viikkoa ennen kisaa. Vaikka kenraaliharjoitukset eivät menneet aivan puikkoihin, niin teknisesti tein koko ajan parempia nostoja enkä ajanut itseäni piippuun ennen kilpailua.

Penkkipunnerruksessa kaikki kolme nostoa onnistuivat. Tekniikka pysyi täydellisesti paketissa kaikissa nostoissa. Viimeinen 180 kiloa nousi teknisesti hyvin vaikka rauta painoi ja sai puristaa tosissaan. Treenit olivat aiempaa kevyempiä lähellä kilpailua. Kovimmat raudat nostin lähes 3 viikkoa ennen kisaa. Nostin paidalla nostoja vain rinnasta, jolloin sain tuntumaa paketin kasassa pysymiseen. Jätinkin kovat lankkupenkit treeneistä pois, koska ongelma oli juuri paketin kasassa pitäminen. Otinkin selälle kovempaa treeniä, koska se tuntui olevan heikkous. Lisäksi uusina treeneinä otin ohjelmaan nopeustreenit minikumeilla. Se simuloi paitanostamista ja auttoi kisassa varmasti rinnalta lähdössä. Keskityimme penkkivalmentajani Orhan Tapsan kanssa ennenkaikkea kilpailutekniikkaan.

Maastanosto oli ainut osalaji, joka hieman epäonnistui. Kilpailuissa tulokseksi nostettu 225 kg oli aloituspainoni. Jo siinä en meinannut pysyä pystyssä. Loput kaksi yritystä 245 kilosta nousivat ylös voimien puolesta, mutta tasapaino petti kummassakin ja 3-0 punaista. Mikä siis meni pieleen? Vedin kovan vetotreenin vain kaksi viikkoa ennen kilpailua. Voimia olisi voinut olla kisapaikalla siis enemmänkin, jos en olisi niin tehnyt. Tasapainon pettäminen johtui ennenkaikkea kadonneesta tekniikasta sekä avarasta nostopaikasta, minä kun en löytänyt kiintopistettä minne olisin katsonut. Se saattoi johtua myös siitä, että vetrotrikooni oli liian tiukka. En päässyt siis hyvään alkuasentoon, jolloin en saanut otettua paineita enkä saanut selkää suoran alkuasentoon. Suurin virhe kai oli Kvistin Jonen huomaama hölmöilyni, kun mittasin vetokunnon ulos vain 14 vuorokautta ennen kilpailua ulos. Runttasin silloin lattiasta ylös uuden saliennätyksen 250 kg. Tasapainon pettäminen kielii myös siitä, että vetotreeneissä kaivataan nyt osaavia silmiä tangon vierelle silloin, kun vedän sumolla.

2) Vain omaan kilpailusuoritukseen keskittyminen

Veteraanien SM-kilpailuissa tein kilpailujen aikana useita virheitä. Suurin virhe jonka halusin korjata lääninmestaruuskilpailuihin oli keskittyminen vain omaan suoritukseen.

Ensinnäkin kävin kilpailusuorituksia läpi mielikuvaharjoitteina ainakin pari viikkoa ennen kisaa läpi. Kilpailupaikalla nostin kilpailunoston ennen kuin tartuin tankoon.

Toiseksi omaan suoritukseen keskittyminen merkitsi myös sitä, että en - toisin kuin veteraanien SM-kilpailuissa - keskustellut juurikaan kilpailupaikalla olleiden ystävien kanssa. Yritin keskittyä vain kilpailunostoihin ja pysytellä omissa oloissa. En täydellisesti onnistunut siinä vielä, mutta tuoksiin nähden silti erittäin hyvin.

Keskittyminen vain kilpailusuoritukseen näkyi myös tekniikassa. Se pysyi kasassa kyykyssä ja penkissä. Vedon tasapaino-ongelmat kielivät suuremmista teknisistä ongelmista, joihin haluan paneutua seuraavassa treenijaksossa. Harvoin kahdessa lajissa pystyy molemmissa parantamaan 20 kiloa ennätystä. Toivon seuraavassa unelmakisassani sen tapahtuvan maastanostossa.

Jari Rantapelkonen