Legendat - Bill Kazmaier

Legendat - Bill Kazmaier

Voimaileva maailma tuntee monia legendoja. Muinaiset tarut kertoivat Herkuleksesta ja Minotauruksesta. Vuosisatoja on sirkusten mukana kiertänyt voimamiehiä, jotka hämmästyttivät katsojiaan. Nykypäivän urheilu tuntee monia valovoimaisia tähtiä, joiden voimat ovat olleet uskomattomat: Vasili Alexejev, Paul Andersson, Viktor Karelin, Udo Beyer, Hassan Reza-Sadem, Jon-Paul Sigmarsson yms.

Nykypäivänä viihdeteollisuus on myös luonut joukon "Supersankareita" kehonrakennuksen, ammattilaispainin, jenkkifutiksen yms. "kaupallisen" urheilun kautta, jossa medialla on suuri osuus. Arnold Swartzenegger, Lou Ferringo, James Reaves joutuivat tosissaan tekemään töitä ja menestymään kovissa kilpalajeissa, ennen kuin heistä tuli Hollywood-tähtiä.

Nykyisin Action-tähdille "luodaan" menestynyt urheilutausta, hankitaan pienet vastanäyttelijät ja kikkaillaan tietokonetekniikalla isommat lihakset. Kuitenkin kaikki ei ole vielä ostettavissa ja edelleen ihmisiä kiinnostaa raaka voima, sekä uskomattomat voimasuoritukset. Edelleen on mielenkiintoista huomata, että keskustelu palstoilla, voimailuohjelmissa ja yleisessä keskustelussa palataan yhä uudelleen lähes 30-vuotta vanhoihin tapahtumiin.

Ennätykset ovat muuttuneet uusiin lukemiin. Mestarit ovat vaihtuneet ja unohtuneet. Säännöt, varusteet, välineet ja moni muu tekijä on heittänyt volttia. Kuitenkin yhä edelleen moni väittää, että Telluksemme kaikkien aikojen vahvin mies oli kaksinkertainen voimanoston Maailmanmestari ja kolminkertainen Maailman Vahvinmieskilpailuiden mestari Bill Kazmaier.

Tausta

Suomalaiset voimanostajat saivat ensikosketuksen uskomattomaan voimapesään lajin MM-kisoissa Daytonissa v. 1979. Vaikka uusi superin valtias oli täysin ylivoimainen ja teki yli tonnin yhteistuloksen, niin kolme seikkaa meni yli ymmärryksen suomalais-teamiltä.

Ensimmäinen oli uskomaton penkkipunnerruksen ME-nosto 282,5 kiloa. Jättimäinen mies vain kellahti selälleen penkille, haki kapean otteen tangosta ja laski tangon alas. Ei kaarta, ei jalkojen käyttöä, lavat auki, kyynärpäät miten sattui....

by the Way.... Nosto oli helppo.

Vertailupohjaa antaa samassa kisassa palkintopallille nostanut Ruotsin Lars Hedlund, entinen penkin ME-mies. Isovatsainen ruotsalainen oli hionut tekniikkansa viimeistä piirtoa myöten. Upotus syvälle vatsaan ja pomppu merkin jälkeen olivat kyseenalaisia sääntötulkintoja. Tuskinpa "Lasse" olisi "Katzin" tyylillä saanut 220 kiloakaan?

Toinen seikka, joka herätti pientä kauhua kilpatovereissa ja katsojissa oli Kattzmaierin allergian punertamat ja turvottavat silmät. Kun "Kaz" tuli lavalle ME-nostoon "sopivasti" psyykattuna. Löi kämmenet yhteen ja ammoniakki-kapseli hampaidensa välissä irvistellen tuli läpi mangnesium-pölypilven, niin katoliset levynvaihtajat tekivät ristinmerkkejä ja sopersivat "Los Diablos"...

Kolmas ennennäkemätön tekijä oli Kazmaierin järjetön lihaksikkuus ja kireys. Puolitoistasatainen voimanostaja, jonka rasvat olivat 6 - 7 prosentin luokkaa. aikaisemmat Superin mestarit "Don Reindhout, Doyle Kenady, Taito Haara tai Jon Cole olivat suurilihaksisia, mutta tukeva "pakki" oli kaikilla. Kuten asiaan kuului "Kaz" seisoi palkintopallilla ilman paitaa ja ero muihin mitalisteihin oli enemmän kuin silmiinpistävä. Jokainen paikallaolija tajusi, että jotain erikoista oli luvassa voimailevassa maailmassa.

William "Bill" Kazmaier syntyi Burlingtonissa Wisconsinin osavaltiossa. Hämmästyttävää oli, että "Kaz" koski rautoihin vasta 18-vuotiaana Collegessa. Vajaan viiden vuoden kuluttua mies oli Superin maailmanmestari, penkin ME-mies ja yli 1000 kilon yhteistuloksen tekijä. Kazmaierin urheilu-uran alku oli hyvin tyypillinen tarina jenkkinuoren siirtymisestä voimailusalien maailmaan jenkkifutiskentiltä. Tässä kohdin voidaan aina miettiä, että meille suomalaisille melko tuntematon amerikkalainen jalkapallo on ollut pohjana monille myöhemmille urheilun supertähdille. Laji opettaa harrastajilleen tietynlaisen kovuuden, peräänantamattomuuden, voitontahdon ja ryhmäkurin. Mitä muuta urheilija tarvitsee ?

Ei edes tuomari pelasta sinua kasan alimmaisena, jos vastapuolen linjamies repii hampaillaan "kassejasi" suojien alta...... Laji on hieman kovempi, kuin kansallispelimme "joko - joko - pallo" (lue: pesäpallo), jossa kyykitään pesällä, sulttaanin-mainos löysässä ahterissa ja odotetaan taittovikaisen lyöjän kolmatta hutia.

Aika harvalle on tiedossa, että nuorempana Kazmaier harrasti kymmenottelua. Hänen oma esikuvansa oli Tukholman olympialaisten voittaja Jim Thorpe. Täysiverinen intiaani, oikealta nimeltään Wa -Tho-Huck, oli aikansa ylivoimaisempia urheilijoita. Kazmaieria kiehtoi Thorpen monipuolisuus. Viisi- ja kymmenottelun olympiavoittaja, pelasi jenkkifutista New York Giantsissa vuosina 1913 - 1929 ja pelasi myös baseball-ammattilaisena. Vaikka ylivoimaisen urheilijan menestys yritettiin torpedoida varastamalla hänen piikkarinsa kesken kisan. Se ei kuitenkaan lannistanut kekseliästä luonnonkansan kasvattia. Jim-boy iski naulat tanssikenkiensä pohjaan ja pinkaisi 100 metriä 11,2 sekuntiin.

Ensikosketus voimanostoon tuli v. 1976, jolloin Bill tutustui osavaltion Superin mestariin Mike Morganiin. Aloitettuaan harjoittelun Bill tutustui lajin kahteen supertähteen Terry McCorminckiin (vedon tuleva ME-mies 125 -kiloisiin) ja Marvin Phillipsiin (kyykyn moninkertainen ME-mies). Kehitys oli maailmaa järisyttävä, sillä jo v. 1978 Kazmaier voitti maan mestaruuden 125-kiloisissa. Silloin lajin MM-kisoissa ei vielä ollut kyseistä sarjaa ja Turun IKI-tuurissa ei vielä nähty Kazmaieria.

Hawajin Rekords Breakers-kisoissa seuraavana vuonna Kaz painoi jo 147 kiloa, mutta hurjasta 1040 kilon totalista huolimatta Turun MM-78 Doyle Kenedy vei potin.

Kilpailu-ura

Daytonin maailmanmestaruuden jälkeen Kazmaierin kuningastie tuntui itsestäänselvyydeltä. Kuitenkin loukkaantumiset alkoivat vaivata miestä. Hillittömät voimat, valtavat treenipainot, intensiivinen ja nopea treenirytmi sekä mahdollisesti vaillinainen palautuminen johti loukkaantumisiin.

Tuohon aikaan jenkeissä oli iso liuta toistaan kovempia Superin nostajia. Maan mestaruuskisat olivat tasoltaan aivan toista luokkaa, kuin lajin MM-kisat. Jos MM-mitaliin riitti 900 kilon yhteistulos, niin alle "tonnin" tuloksella ei palkintopallille kiivetty jenkkien mestaruuskisoissa.  Doyle "Man of the Mountain" Kenady oli kaikkien punaniskojen Jumalolento. ZZ-top partoineen Grigori Rasputinia muistuttava karpaasi antoi kovan vastuksen.

Vastakohta oli siistin saarnamiehen näköinen baptisti-rovasti Paul Wrenn, joka käsitteli yli 400 kilon kyykkyrautoja, kuin leluja. Nämä vuosien 1980 ja 1981 maailmanmestarit pitivät loukkaantumisista kärsineen Katzmaierin takana. Vahvinmieskilpailut vetivät myös puoleensa, sillä julkisuus ja raha olivat siellä paremmin saatavilla.

Vuonna 1981 Kazmaier voitti ensimmäisen kolmesta Maailmanvahvinmies-tittelistä. Terveenä ollessaan Bill oli täysin ylivoimainen vastustajiinsa nähden. Hän otti jo henkisen yliotteen vastustajiinsa tekemällä toistoja liikkeessä, joissa vastustajat väänsivät maksimisuoritusta. Erinomainen pohjakunto kovasta harjoittelusta johtuen teki lajien suorittamisesta helpon ja palautumien oli paljon parempaa kuin heikkokuntoisilla vastustajilla.

Tuohon aikaan kilpailijat olivat suuria ja vahvoja, mutta myös lihavia ja heikkokuntoisia. Vasta Islannin Sigmarsson alkoi uuden tyyppisten kilpailijoiden esiinmarssin. Katzmaier tunnetaan parhaiten 1100 kilon yhteistuloksestaan, jonka hän teki sarjalla 420 + 300 + 380. Ilman penkkipaitaa ja aikansa varusteilla moni pitää sitä kovimpana suorituksena kautta aikojen. Jos puhutaan brutaalista voimasta, niin ei ole kaukaa haettu väite, että Kaz olisi kaikkien aikojen vahvin. Huikea 1100 kilon "totali" ei ollut vielä "Tappi" suoritus, sillä Kaz oli treeneissä kyykännyt 3 x 410 ja penkannut 3 x 287,5 sekä vetänyt näytöksessä 410 kiloa. Hän itse uskoo 1150 - 1200 kilon mahdollisuuteen ellei lonkkavaiva olisi haitannut kyykkäämistä.

Vuoden 1982 Vahvinmieskisoissa vammautui raudanväännössä rinta niin pahasti, että huippu-ura oli ohi.  Kazmaier palasi vielä lavoille ja voitti maansa mestaruuden 1983.Tukholman MM-kisoissa Kaz ei ollut entisensä, sillä revennyt rinta antoi penkata "vain" 227,5 kiloa.

Kuitenkin täysin ylivoimainen mestari osoitti, että oli maailman paras Superin nostaja vammautuneenakin. Mestaruuden arvoa nostaa se tosiseikka. että Kaz oli ylivoimainen "villien vuosikymmenien" aikana jolloin kaikki oli sallittua. Samoin testien myötä marssijärjestys ei muuttunut. Yleensä paras voittaa, vaikka monesti suurien mestarien tuloksia vähätellään dopingilla hankituksi.

Harjoittelusta

Kazmaier painottaa harjoittelussa henkisiä tekijöitä ja salin ilmapiiriä. Harjoitukseen pitää keskittyä aina. Hänen mielestään salille ei pidä tulla "puolilla valoilla". Kun harjoituksiin keskittyy kuolemanvakavasti, sen tekee intensiivisesti ja poistaa häiriötekijät niin tulos paranee uskomattomasti. Kazmaier kertoi esimerkin ystävästään James Reaveksesta, englantilaisesta vahvamieskilpailijasta. Harjoitellessaan etupunnerrusta James teki kakkosen 150 kilolla. Suorituksen jälkeen James kertoi ennätyksen olevan kolme toistoa.

Kaz ei pitänyt Reaveksen "hosumisesta" salilla ja puutteellisesta keskittymisestä itse treeniin. Kerrottuaan muutaman faktan ja demostroituaan muutaman kasin sarjan liikkeessä jäi Reaves katsomaan monttu auki. Kahden viikon jälkeen tuli Kazille soitto ja Reaves kiitti vinkeistä ja kertoi punnertaneen jo kympin 150-kilolla.

Treenikaverien merkitystä ja salin yleistä ilmapiiriä Kaz myös piti tärkeänä. Positiivinen kannustus ja myötämielisesti asioihin suhtautuvat "spotterit" ovat nostajalle kullanarvoisia. Kaikkea mitä lukee tai kuulee harjoittelusta ei kannata suoraan uskoa. Pitää osata suodattaa asioita ja oppia tuntemaan mikä itselle on parasta.

Nykytietämys ei katsoisi hyvällä Kazmaierin tapaa harjoitella, mutta kysymyksessä oli poikkeuksellinen lahjakkuus. Harjoittelumäärä oli valtava. Tehokkaaseen 90 minuuttiin ahdettiin 40 sarjaakin per lihasryhmä. Joka päivä treenattiin ja Kaz ei tuntenut lepopäiviä. Ohjelma alkoi 70 prosentista ja treenipäivinä vaihdeltiin paljon sarjojen pituuksia. Vaihtelu painoissa ja toistoissa oli kova, jolloin elimistö ei päässyt tottumaan. Kazmaier pystyi vetämään viisi kakkosta 370 kilolla ja tekemään kyykyssä kympin 360 kilolla. Penkissä sarjoja 227,5 kilon viidestätoista aina 287,5 kilon kolmoseen.

Eniten Kaz painotti kuitenkin nopeutta, eli kaikki toistot täysillä oli tangossa mitä tahansa. Tähän Kazmaierilla oli myös omatakeinen tyylinsä. Hän ei koskaan lastannut itse tankoaan, eikä katsonut levyjen määrää. aivan sama mitä tangossa oli.. Kiinni vaan ja täysillä.

Tämä määräharjoittelu ja nopeus voivat selittää myös loukkaantumisherkkyyden. Mestarimme yksi harjoittelun peruskivistä oli, että treenin on oltava kovempi kuin kisaaminen. Kiduttavien sarjojen, kovan temmon ja jatkuvan kuormituksen jälkeen kisa tuntuu jo helpolta. Harjoitellessaan vahvinmieslajeja intervalli-tyylisesti, kuin jotakin kuntopiiriä Kaz kertoi pulssinsa nousseen parhaimmillaan 246 lyöntiin.. Ei siis ihme jos miehen rasvat ovat edelleen alle 10 lähes viisikymppisenä. sillä potentiaalilla jonka Kazmaier omasi ei voi pitää ihmeenä valtavia tuloksia ja menestystä. Kun allekirjoittanut itse seurasi livenä Kazmaierin kilpailemista 80- luvun puolessavälissä Suomen Vahvamies-kisoissa, niin miehen ylivoimaisuus oli uskomaton.

Riku Kiriä lukuun ottamatta Suomen parhaimmisto paikalla. Kymmenestä lajista Kaz voitti leikitellen yhdeksän. Säkkijuoksussakin taisi Kazilla olla painavampi taakka, koska säkit piti niin pian tyhjentää...

300 kilon raw-penkki

Kazmaier hallitsi 80-luvun taitteen "penkkipörssiä" ja voitiin puhua Kazin omasta tontista 270 - 300 kilon välimaastoon. Ensimmäisen ME-nostonsa 277,5 jälkeen Kaz paranteli rekordiaan aina legendaariseen 300 kiloon asti. Tuohon aikaan 600 paunanan eli 272,5 kilon nostajia ei maailmasta löytynyt paljoakaan.

Omassa penkkipunnerrusfilosofiassaan Kazmaier painotti kaikkien ylävartalon lihasten kehittämistä, niiden yhtäaikaista käyttöä suorituksessa ja heikkojen lihasryhmien vahvistamista. Rintalihaksia Kaz treenasi leveällä otteella ylös rintalihasten ja kaulan lähelle lasketulla "lahnapenkillä". Peruskuntokaudella vipunostot rinnalle kuuluivat ohjelmaan. Vinopenkkiä Kaz ei pitänyt tarpeellisena.

Olkapäitä Kazmaier harjoitteli käsipainopunnerruksin ja vipunostoin. Punnerrusliikkeissä Kaz oli aina ollut ylivoimainen vahvamies-kisoissa. Pohjaa antoi 25 toiston sarja 60- kilon käsipainoilla. Vipunostoissa 30 sekunnin palautukset toivat "pihviä" olkapäihin. Vaikka Kazin aikana ei ojentajien treeni ollut tätä luokkaa kuin paitojen aikakaudella, niin kyllä "tumppu" silti sai kyytiä. Kovat penkit rasittivat ja kyykky väänsi isoja käsiä. Normaalit ranskalaiset punnerrukset eivät onnistuneet. Kyynärpäät kipeytyivät niissä.

Kazmaier teki J.M. pressin tyylistä ojentajaa laskemalla tangon rinnan kohdalle. Alaviistopenkissä tehty ranskalainen piti kulman vähemmän kivuliaana. Taljaojentajaa Kaz piti enemmän pumppiliikkeenä, mutta teki sitä treenin loppuun. Kyynärvarret olivat Kazin mielestä tärkeät sillä vahvat ranteet kontroloivat penkissä alas laskua. Vasara-käännöt olivat ehdottomasti Kazin suosikkiliike "farkuille".

OHJELMA 300 KILON ME-NOSTOON

Kova

  1. 1.3 x 15 x 197,5
  2. 2.3 x 10 x 207,5
  3. 3.3 x 8 x 217,5
  4. 4.3 x 8 x 227,5
  5. 5.5 x 5 x 237,5
  6. 6.4 x 5 x 247,5
  7. 7.3 x 5 x 257,5
  8. 8.3 x 3 x 267,5
  9. 9.2 x 3 x 277,5
  10. 10.3 x 287,5

Kevyt

  1. 3 x 15 x 187,5
  2. 3 x 15 x 190
  3. 3 x 12 x 195
  4. 3 x 12 x 200
  5. 3 x 10 x 205
  6. 3 x 10 x 210
  7. 3 x 8 x 215
  8. 3 x 8 x 217,5
  9. 3 x 6 x 222,5
  10. 3 x 6 x 227,5

Apuliikkeet:

  • BP-kap.3 x 10 x 157,5
  • BP-lev. 3 x 10 x 157,5
  • käsip. pun.3 x 10 x 45
  • vip.siv.3x 10 x 30
  • ransk.pun.4 x 15 x 140
  • alaviis. ransk.p. 3 x 15 x 150

Apuliikkeissä 5 kilon lisäys viikottain.

Kazmaierin profile

Kun puhutaan karismaattisista urheilijoista Bill Kazmaier on yksi ylitse muiden. Vaikka uskomattomat voimat, käsittämätönulkonäkö ja mittavat menestykset kisoissa luovat pohjan suosiolle. Tästä huolimatta Kazin persoonallisuus teki vaikutuksen kanssa ihmisiin. Tasapainoinen, oikealla tavalla itsevarma ja rehti ihminen sai pian ihmiset puolelleen. Kaz on kiertänyt vuosikymmeniä TV-kommentaattorina vahvamies-kisoissa. Tämä oli luonnollinen siirtyminen ensin kilpailuista näytöksiin ja siitä kutsuvieraana kommentaattoriksi.

Kilpauran jälkeen Kaz haaveili paluuta jenkkifutiksen pariin, mutta se oli vain pitkä ja tuskallinen sairaskertomus. Ammattilaispaini-näytöksiäkin Kazmaier teki ja otti matsia uuden penkkipunnerruksen ME-miehen Ted Arcidin kanssa. Amerikassa kaikki on mahdollista ! Vahvinmies uraa jarrutti Kazmaierin ylivoimaisuus ja lajiliiton diktaattori Edmunds halusi uuden mestarin ja BBC:n televisioyhtiön halusta Englanin edustajan.

Sääntöjä rukattiin britti James Reavekselle mieluisaksi, jotta Englannissa järjestetyissä kisoissa "kotikylän" edustajasta tulisi mestari. Lopulta tuomaristo meni niin pitkälle, että kun sateen kastelemalla asfaltilla Jamesin tennarit sutivat tyhjää rekanvedossa, niin kisa siirrettiin päivällä. Kaz ilmoitti mielipiteensä tuomaristolle selvin sanakääntein, mutta lopputulos oli vain muutaman kisan jääminen väliin Kazin osalta.

Kisat olivat tuolloin täydellisesti "kilttimiesten" Monopoli ja kutsukilpailu. Ei tarvitse edes mainita kuka kyseisen kisan voitti. Kazmaier oli humaani ihminen ja jonka maailmankatsomus on uskonnollinen. Hän osasi olla anteeksiantavainen ja myöhemmin Bill ja James olivat parhaat kaverukset. Ehkä myös tästä syystä hän on edelleen niin suosittu vahvamies maailmassa.

Hieman toista maata oli eräs suomalainen lajin supertähti. Jos salilla viimeinen toisto vedossa jäi polviin, niin pukuhuoneeseen oli varattu mallinukke johon ensikiukku purettiin. Salin omistaja usein siivosi raajoja pukuhuoneen nurkista ja unohti kerran korjata nuken. Sijaiskärsijäksi joutui Kebab-ravintolan etninen työntekijä, josta jäi vain bootsit postilaatikon ulkopuolelle... Vieläkin Jasser ei tiedä miksi ylätaljan painopakan loppuminen oli hänen syynsä ja hän joutui katselemaan postikortteja ahtaassa postilaatikossa.

Kazmaier ei erikoisemmin arvosta tämän päivän tuloksia ja varuste kehitystä. Ed Coania hän pitää maailman parhaana voimanostajana ja arvostaa hänet korkealle. Jo 60- luvun lopulla 400 kiloa kyykännyt ja vetänyt Jon Cole on Kazin mielestä toinen uskomaton voimailija. Tulokset kun tehtiin Hawaji-shortsit jalassa ja ideaalisiteet polvissa. Käytännössä RAW-tuloksia.

Huvittavin esimerkki Kazin mielestä oli erector-paita, joka tuki yläselkää kyykyssä ja vedossa. John Kuc treenasi 20- vuotta yläselkäänsä souduilla ja vetoliikkeillä mahdollistaakseen ME-vedot. Joku ostaa 20 dollarilla tukevan paidan ja ajaa samaa asiaa. Luonnollisesti "sopivasti" tukevat varusteet pidentävät nostajan uraa ja vähentävät loukkaantumisia.

Jos verrataan esim. painonnostajiin, niin urat ovat 15 - 20 vuotta pidempiä, sillä paikat ovat varusteilla paremmin suojattuna. Tänä päivänäkin yli 50-vuotias Kaz on lähes entisessä kuosissa. Ruokavalio, jossa hiilarit ovat minimissään pitää miehen kunnossa ja virkeänä. Yöunta ei tarvita kuutta tuntia enemmän ja parit pienet "Power napsit" pitävät miehen virkeänä.

Joku kysyi Kazilta miten paljon hän treenaa "ikämies-päivillään" ? Lähes entisen kokoinen, rasvaton ja hieman ohimoilta harmaantunut Bill Kazmaier vastasi ilmekään värähtämättä.  "Aivan samoin kuin ennenkin".

Pekka Anttila