Sonja Pokkinen – Vuoden 2006 juniori

Sonja Pokkinen – Vuoden 2006 juniori

Vasta 21-vuotias voimanostaja Sonja Pokkinen rakastaa voimanostoa ja kilpailemista. Pokkisen mitalikaappi alkaakin jo pullistella. Arvokilpailuissa Team Nordic Thunderin (TNT) Pokkinen on nostanut viime vuosina 67,5 kilon ja 75 kilon sarjoissa, joista hänen ei ole tarvinnut lähteä kotiin tyhjin käsin.

Sinut valittiin Suomen Voimanostoliiton vuoden junioriksi sekä voimanostossa että penkkipunnerruksessa vuonna 2006. Mitä se merkitsee sinulle?

Mieletön tunnustus. Toisaalta odotin, että se voimanostossa lankeaisi, sillä olin ainut naisjunnu arvokisoissa. Naisia lisää mukaan!

Mikä on mieluisin arvokilpailumitali, jonka olet voittanut?

Mieluisin oli junioreiden MM-hopea vuonna 2006 sarjassa 75 kiloa. Mitä isommat kisat sitä arvokkaampi mitali. Hauskaa tuossa oli se, että nappasin mitalin 35 kg pienemmällä yhteistuloksella kuin virallinen MM-tulosraja. Voitin samana vuonna myös junioreiden EM-hopeaa sekä SM-pronssia naisissa. Mitalien määrää SM-tasolla en nyt muista, mutta voitin tänä vuonna ensimmäisen naisten Suomenmestaruuteni.

Mitä odotat vuodelta 2007?

Tavoittelen mitaleita kaikissa kilpailuissa. Tarkkoja lukuja en maalaile, sillä selän kanssa on ollut hieman ongelmia. Yritän hätyytellä silti alle 23-vuotiaiden SE-rautoja. Tärkein tavoite on junioreiden MM-kilpailut Ranskassa syyskuun alussa. Tuloksen osalta yritän saada nyt kehitystä todella aikaan ja yhteistulosta hinattua ylöspäin niin, että MM-kisoissa pärjäisi.

Mitkä ovat ennätyksesi? Entä onko sinulla Suomen ennätyksiä ennestään nimissäsi?

Jalkakyykyssä 175 kg, penkkipunnerruksessa 97,5 kg ja maastanostossa 167,5 kg. Yhteistulokseksi olen kilpailuissa nostanut 427,5 kg.

Kaksi jalkakyykyn nuorten Suomen ennätystä. Alle 17-vuotiaiden SE 117,5 kg sarjassa 60 kg ja alle 20-vuotiaiden SE 160 kg sarjassa 67,5 kg.

Milloin aloitit voimanoston ja muistatko ensimmäiset kilpailusi?

Aloitin punttitreenit 15-vuotiaana. Ensimmäiset kisani olivat penkkikisat pienessä lasisessa kauppakeskuksessa. Kävimme ennen kisaa syömässä buffetista pizzaa. Voitte uskoa, että jännitti. Sain syötyä vain yhden palan ja siitäkin tuli paha olo. Osanottajia naisissa oli kaksi. Maria Virtanen voitti. Tulin toiseksi puolta pienemmällä tuloksella. Kokeneemmat osasivat ottaa rennosti.

Oletko kokenut pettymyksiä urallasi?

Ensimmäisen valmentajan vaihtuminen oli pettymys. Myös toisen valmentajan ja oppi-isän Peter Lindholmin menehtyminen on koskettanut syvästi. Haluan vain asioiden hoituvan aina samalla tutulla ja turvallisella kaavalla, vaikka niin ei ehkä aina olisi parastakaan.

Kerro hieman harjoittelustasi. Miten ja missä harjoittelet nykyisin?

Marcel Lindholm on valmentajani. Parhaillaan on menossa peruskunto-osio MM-kisaa varten, ohjelma on kuitenkin yhtenäinen ja 21 viikkoa vielä jäljellä. Nykyinen treenisysteemi pohjautuu ns. AOTS-systeemiin. Kumeja ja kettinkejä käytämme paljon treeneissä ja girya-kuulaakin olen hieman käyttänyt apuna. Nostatamme rautoja kolme viikkoa ja sen jälkeen palauttelemme. Viikkorytmi on sellainen, että otan kerran kyykyn, kaksi kertaa penkin ja kerran vedon. Toinen penkki on nopeuspenkki, jonka avulla kehitämme räjähtävyyttä. Yritämme vielä lisätä toisen kyykyn viikolle. Toinen muutos treeneihini on se, että otamme varusteet selvästi aiemmin mukaan ennen kilpailuja, jopa 15 viikkoa ennen. Toisaalta, en treenaa varusteilla kovin paljon, koska kumit ja kettingit ajavat hermotuksellisesti saman asian. Viikonpäivien suhteen en ole orjallinen vaan treenaan kun sille tuntuu ja löytyy aikaa. Tuolta Kannunsillanmäen väestönsuojasta, Espoon kaupungin salilta minut useinmiten löytää treenaamasta.

Kuinka tärkeänä pidät ruokavaliota ja lisäravinteita harjoittelussasi?

Käytän säännöllisesti vitamiineja ja magnesiumia. Käytän myös jonkin verran proteiinia, mutta mielestäni lisäravinteiden vaikutukset ovat hieman yliarvostettuja. Olen toisinaan kokeillut olisiko niistä itselleni hyötyä, mutta ainut todellinen hyöty jonka olen saanut on se ettei flunssa pääse iskemään niin usein. Tämän vuoksi kovan treenin jälkeen otan aina palautusjuoman. Sen sijaan minulla on tarkka ruokavalio. Pyrin syömään monipuolisesti ja säännöllisesti, vähintään kolmen tunnin välein. Lämmintä kotiruokaa syön kahdesti päivässä. Näin säilytän myös hyvän olon enkä äksyile. Jos verensokerini heilahtaa, niin sen kyllä sitten huomaa.

Mikä motivoi sinua mennä treenikerrasta toiseen salille?

Voimanosto on vaan jotenkin niin osuva laji. Kun löysin tämän lajin tiesin heti, että tää on mun juttu. Kaikille tulee tietysti vähemmän innokkaita kausia, mutta en vaan osaa lopettaakaan.

Haluatko sanoa vielä lopuksi jotain?

Kaikki vaan mukaan tekemään töitä sen eteen, että voimanosto saisi lisää näkyvyyttä. Moni ei tiedä upeasta lajistamme mitään. Sellaista pientä ihmettä olen toivonut, että aikakauslehdistö bongaisi joukostamme sen "voimanoston Eva Wahlströmin", jotta naiset saataisiin innostumaan lajista.

Jari Rantapelkonen