Varusteet ja lihashuolto

Voimanostovarusteet ja lihashuolto toimenpiteet

Yllä oleva otsikko vaikuttaa ensi näkemältä hiukan kaukaa haetulta tai jopa ”eksoottiselta” aiheelta. Voimanoston innovatiivinen ideanikkari Sakari Selkäinaho oli kuitenkin ideoinut aiheen ja heitti pallon allekirjoittaneelle. Ajat ovat muuttuneet valtavasti lajimme alkutaipaleista nykypäivään. Ensimmäiset lajin pioneerit olivat perusvahvoja järkäleitä jotka puutteellisen tekniikan, vaatimattomien varusteiden, vääränlaisen harjoittelun aiheuttaman ”perusjumin” ja ennen kaikkea lajille ominaisen hitauden vuoksi eivät koskaan saavuttaneet läheskään suorituskykynsä huippua.
Totta kai monipuolinen urheilutausta ja jopa tuon ajan nostajille tyypillinen fyysinen työ pitivät nostajat ”kasassa” ja pahemmilta loukkaantumisilta vältyttiin. Kuitenkin on jälkiviisaana todettava, että tuon ajan nostajilla oli todelliset rekka-autojen ”nopeusrajoittimet” päällä.
Pääperiaate oli, että jumi on voimaa. Mitä enemmän treenaat määrällisesti, sitä enemmän nostat. Tämä turvallinen ratkaisu ei koskaan tuonut kuntohuippua esille, mutta kun kokoajan oltiin käsijarru päällä, niin loukkaantumisriski pieneni.

Historiaa

Aivan terävimmältä huipulta ja maailmanmestarinostajilta oli kyseiseltä aikakaudelta huomioitava puutteellinen kunnonajoitus tai harjoittelun rytmitys. Munchenin MM-mestari Hannu Saarelainen penkkasi leirillä koko maajoukkueen silmien edessä 5 x 240 kiloa. Kisoissa nousi 242,5 ja 247,5 jäi ”välille”. Kalkutan maailmanmestari Reijo Kiviranta veti maasta 3 x 350 ja 355 kisoissa. Viimeinen 360 oli liikaa ja mies selällään lattialla.
Muistan ensimmäisistä voimanostovuosistani Turkulaisen voimailijan, joka penkkasi 5 x 180 ja 3 x 190, mutta kisatulokseksi jäi 175 kiloa. Tuohon aikaan ei voinut syyttää liian kireää penkkipaitaa tai kovaa tuomarilinjaa. Nostot ja säännöt olivat melko selkeät: Vahvin nosti eniten.
Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Harjoittelutietämys ja harjoittelumenetelmät ovat kehittyneet valovuoden. Nostajat ovat luonnollisesti vahvoja, mutta voima on jalostunut. Enää ei bodarin näköinen ja hidas lihasmöykky nosta eniten. Voimanostajalle oikeista paikoista vahva, nopea, liikkuva, tekninen ja varusteet hallitseva nostaja tekee tänä päivänä kovimman tuloksen.
Jos karkeasti sanotaan ja lievästi liioitellaan, niin 70 – 80 –luvun nostaja saavutti 80 % suorituskyvystään ja uuden vuosituhannen ”He-man” nostaa jo 105 % teholla.
Tästä päästään sopivasti ”aasinsillan” kautta otsikon aiheeseen. Miten pidetään ehjänä nostaja, joka kokoajan liikuttaa paljon suurempia rautoja mihin luojan luomat voimat riittävät. Pitää vielä painottaa, että nykypäivänä hyvät varusteet mahdollistavat, että yli neljä kertaa oman painonsa olevat kyykkyraudat pudotetaan ”monttuun” ultraleveässä haara-asennossa.
”Kenttä” Sandvik pääsi yli 300 kilon penkkirautoihin hyödyntämällä Titanin penkkipaidat täydellisesti. Raudat suorille käsille, kyynärpäät pois lukosta ja ”vapaa pudotus” yli 300 kilon raudoilla. Tanko upposi rintaan, paita venyi ja toimi kuin trampoliini. Vaatii kovaa päätä ja ensiluokkaisia varusteita, että 220 -240 kilon RAW-penkillä lähestytään 350 kilon ykköstä.
Kuten kaikki tiedämme, maastavedossa varusteet eivät ole aiheuttaneet samaa tuloskehitystä, kun kahdessa ensimmäisessä lajissa. Suurin tekijä on maastavedossa tyypillinen ”kuollut rauta” eli nosto pitää aloittaa maassa lepäävästä elottomasta romusta. Kyykyssä ja penkissä tanko saadaan selkään tai käsille ja paineet ovat valmiina.
Mielestäni maastavedossa ei ole mietitty ja tutkittu vielä riittävästi lajin perusominaisuuksia. Jos joku George Frenn ja Thorkill Ravdall vetivät 400 kiloa ja 60- 70-luvun vaihteessa, niin jotain on menetetty lajin tietotaidoista vuosikymmenten vaihteessa.

Aivan maalaisjärjellä ajatellen suurin virhe on liian suuret treeniraudat, joka aiheuttaa hitaat nostot. Kun osattaisiin hyödyntää esim. painonostajien räjähtävät liikkeet lattiasta lähtöön ja yleisurheilijoiden kimmoisuusharjoitteet, niin rauta liikkuisi toisella tavalla.
Lamar Gant ja Janne Toivanen kehittivät ”esipaineet” hitaalla laskulla tankoon. Melko ihmeelliseltä tuntuu, että hyvästä yrityksestä huolimatta ”opetuslapsia” ei ole löytynyt. Pitää siis todeta, että jokainen nostaja on oma yksilö. Miten se nyt oli… Kaksi asiaa jotka allekirjoittanut taisi muistaa sumuisesta opiskelustaan Turun sairaanhoito-oppilaitoksessa. Ihminen on psyko-fyysis-somaattinen kokonaisuus ja laitos oli Turun suurin ”lihatiski”..
Yhtälö jossa on huippuominaisuuksilla varustettu nostaja, viimeistä huutoa olevat varusteet, täydellinen tekniikka ja mitä pahinta, viimeiseen asti hiottu irtiotto-kyky.
Tulemme tässä otsikkomme ongelmaan, eli miten pidämme nostajan pois ”telakalta” loukkaantumisen välttämiseksi. Suuret raudat, räjähtävät liikkeet, kova irtiottokyky ja hyvät psyykkiset ominaisuudet luovat tilanteen, jossa nostoja liikkuu ”riskirajoilla”.
Kaikkien aikojen paras voimanostaja Ed Coan palotti koko polvinivelensä kun yli 400 kilon jalkakyykyssä polven patella-jänne repesi kiinnityskohdastaan polvinivelen alta.
Edelleen monen mielestä maailman vahvin mies kautta aikain, eli Bill Katzmaeir revähdytti rintalihaksensa naurettavassa rautatangon väännössä. 300-kilon RAW-penkkitulos tipahti lähes 100 kiloa.
Riku Kiri veti 7 x 352,5 kiloa ja kysyi vielä treenikavereilta ennen viimeistä toistoa. Kuka esiintyy tänään Happy Day’s ravintolassa…. Valitettavasti takareidet revähtivät aina kun romua alettiin lisätä. Paremmilla mittasuhteilla, paremmalla lihashuollolla ja nykypäivän varusteilla Kirin voimilla kepissä voisi olla lähellä 450 kilon romuja. Pitää muistaa vanha viisaus. Olet niin vahva kuin heikoin lihaksesi on!

Varusteet

Voimanostovarusteiden ensisijainen tarkoitus oli suojata herkkiä kehon alueita loukkaantumisilta. Selkä, polvet, nivuset, ranteet, olkapäät ja lantionseutu saivat tukea varusteista.
Tänä päivänä hyötysuhde on muuttunut lähes päinvastaiseksi. Hyvät varusteet mahdollistavat 50 – 100 kilon tulosparannuksen ja nostajan keho ei ole välttämättä valmis noin suuriin parannuksiin.
Vaikka kehon pienten lihasryhmien harjoittelu ei aina ole mielekästä, niin se kuitenkin ennalta ehkäisee vammoja ja takuuvarmasti pidentää nostouraa.

Voimanostajan parasta lihashuoltoa on tasapuolisesti kehittynyt lihaksisto. Tukilihaksisto ja vastavaikuttajalihakset on oltava samassa suhteessa, kuin noston päälihaksetkin. Muussa tapauksessa, jos lihasbalanssi on kovin epäsuhtainen, niin loukkaantumiskierre on valmis.
Helppona esimerkkinä on kyykyssä laiminlyödyt vatsa- ja kylkilihakset. IPF-liiton nostaja pakittelee 5 – 10 askeleella leveään kyykkyasentoon. Hyvä puku mahdollistaa 50-70 kiloa normaalia kuntoa suuremmat raudat. Jos tässä tilanteessa keskivartalo on pelkkää vauvanlihaa ja michelin-renkaat pursuavat vyön molemmilta puolilta, niin välilevyn pullistumat selässä ovat vain ajan kysymys.

Penkkipaidalla usein näkee nostoja, joissa kädet menevät niin monen mutkan ja soudun kautta, että se kelpaisi opetusvideoksi soutu- tai melontaliitolle. Jos olkapäiden pienten kiertäjälihasten harjoittelu on laiminlyöty, niin pieniä mikrovaurioita lihaksiin, jänteisiin ja kiinnityskohtiin tulee takuuvarmasti. Pikkurevähdyksistä seuraa tulehduksia, kiinnikkeiden kasvua, kalkkikerroksia ja sitä kautta liikerajoituksia ja verenkierron ja aineenvaihdunnan heikkenemistä. Ei siis ihme, jos melkein jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa jossa on kaksi tai enemmän voimanostajia, niin valitellaan kipeitä olkapäitä.

Vedon harjoittelun perusvirheitä on aloittelijoilla selkäpyöreänä tehdyt ”pussivedot”, yksipuolinen käsiote ja keskivartalolihasten harjoittelun laiminlyönti. Nykyihmisen ristiselkä on usein heikko ja yksipuolinen liikkuminen ja istumatyö pitää sen vielä jäykkänä ja vähemmän elastisena.

Näistä edellä mainituista syistä yhä edelleen liian monen voimanostajan ura päättyy selkäongelmiin. Aluksi olisi tehtävä loputtomasti apuliikkeitä alaselän, vatsan ja kylkien vahvistamiseksi. Treenattava kyykkyjä ja vahvistettava lantion seutua, jolloin vedon irrotus tulisi luonnollisesti jaloilla ja lantion lihaksilla. Painonnostoliikkeet, kuten rinnalleveto tai korkeat vedot opettavat oikeaoppisen ja turvallisen tavan irrottaa rautaa lattiasta.

Perusarvot kunniaan

Näistä muutamista esimerkeistä voi päätellä, että mikään ei tule ilmaiseksi. Jos talon perusta on huono, niin mitkään hienot materiaalit eivät pelasta kokonaisuutta. Oikeaoppinen voimanostoharjoittelu lähtee palapelistä, jossa jokainen osa on tärkeä. Oikotietä ei ole, siksi huolellinen ja kärsivällinen työ, myös pienempien lihasten rakentamisessa on tehtävä oikealla asenteella. Laiminlyönnit löydät aina edestäsi.
Kun aletaan jutun aiheessa mennä puhtaasti lajien pariin, otetaan ensimmäiseksi esille jalkakyykky.
Ehkä lihashuollollisesti suurin ongelma on nykyvarusteilla väkisin tulevat vajaat kyykyt. Esim. täydessä kisavarustuksessa päästään kisasyvyyteen vasta lavalla, kun tangossa on aloitusrauta.
Jos samoilla varusteilla treenataan, niin harjoituksissa ei saada kuin 1 – 2 sarjaa lähelle riittävää syvyyttä. Tästä seuraa polven ja lonkan nivelten, ligamenttien, jänteiden ja nivelsiteiden lyhenemistä. Lyhentynyt lihas tai jänne tai niitä peittävät kalvo-osat ovat helpommin alttiita loukkaantumisille tai repeämille.
Samoin reiden lähentäjät ja takaosat ovat myös vaarassa loukkaantua, jos joskus tulee ”vahingossa” ylisyvä nosto. Kyykkytreenin päätteeksi on hyvä välillä tehdä ylisyviä, kapeita kyykkyjä, koroke kantapään alla ja tanko niskassa, silloin patella-jänne polvessa ja lonkan koukistajat joutuvat työskentelemään pidemmän liikeradan.
Etu-kyykky on paras mahdollinen liike parantamaan lantion seudun liikkuvuutta ja polvinivel joutuu työskentelemään koko kapasiteetillaan.
Matalat box-kyykyt venyttävät myös hyvin lantion ja takareiden lihaksia, mutta pysäytyksestä lähtevä liike voi aina luiskauttaa jänteitä ja lihaskalvoja paikoiltaan. Näissä liikkeissä on muistettava, että liikettä ei aleta tehdä kylmiltään, vaan jonkun liikkeen jatkoksi. Raudat on pidettävä maltillisina, sillä tarkoitus on parantaa liikkuvuutta, ei rikkoa paikkoja.

Laitteissa tehdyt liikkeet ovat voimanostajalle hieman harkinnanvarainen asia. Ristiotteen vuoksi voimanostaja on aina enemmän tai vähemmän ”toispuoleinen”. Siksi aivan suoraan kulkevat laitteet usein ”vääntävät” hieman vinossa olevaa nostajaa. Siksi prässit, smithit ja hack-koneet kannattaa tehdä kevyinä liikkeinä. Kannattaa myös tarkkailla, tuleeko mystisiä kiputuntemuksia kun on tehnyt edellä mainituilla laitteilla.
Jos nyt oikein lähdetään halkomaan hiuksia, niin tavallinen kadunmies- tai –nainen on myös epäsymmetrinen. Ihminen saa alkunsa sikiövaiheessa kahden alkion liittyessä toisiinsa ja se on alku selkärangan kohdalla jakautuvasta kahdesta ”puoliskosta”. Puoliskoiden ”liimaantuessa” yhteen on sattumanvaraista miten täydellisesti osat menevät lomittain. Siksi pieni epäsymmetrisyys alkuvaiheessa näkyy aikuisiällä esim. toisen käden isompana hauiksena, eri tasossa olevana hartiana, toinen silmä voi olla suurempi tai naisen rinta kuppikooltaan eri paria.
Siksi kannattaa tehdä paljon liikkeitä yhdellä jalalla ja kädellä. Silloin huomaa puolieron ja voi keskittyä kehittämään heikompaa puolta. Yhden jalan reisiojennukset, yhden jalan reisikoukistukset, yhden jalan kyykyt tai jalkaprässit.
Liikkeet ovat aluksi hieman vaikeita, mutta ajan kanssa palkitsevia. Koordinaatio kehittyy, harjoitus tulee tehokkaammaksi ja turhan isoja romuja, sekä vajaita liikkeitä ei tule niin helposti tehtyä. Egolle nämä liikkeet eivät ole parasta, sillä romut jäävät pieniksi. Todelliset voimanostajat näyttävät kykynsä vasta lavalla.

Liika on aina liikaa

Joillakin nostajille nykypäivän nostotrikoot ovat yksinkertaisesti liian jykevä haarniska. Käy niin, että jäykkä puku vie miestä, eikä nostaja tee muuta kuin vikisee perässä. Liian lyhyet olkaimet ja lahkeista ylitiukat puvut vääntävät nostajan niin moneen solmuun, että tulevat vamma-diagnoosit eivät mahdu lääkärintodistuksen yhdelle sivulle. Järkevä puvun koon valinta ja opettelu löysemmillä varusteilla aluksi on oikeaoppista toimintaa.
Yllättävän paljon helpompaa on kyykätä kun aloitta treenin vatsaharjoittelulla. Silloin keskivartaloon jää ”pitoa” ja paineiden haku tulee itsestään. Samalla alaselkä aukeaa ja liikkuvuus lantiosta paranee.
Vuosikymmenten aikana on tullut harjoiteltua monenkirjavien ”treenikaverien” kanssa. Joukossa on ollut paljon hyviä ja kannustavia kavereita, mutta sitä toistakin laitaa on nähty…
Seuramme 80-luvun monivuotinen puheenjohtaja ja reservin kersantti ehdotti jossain saunaillan pyörteissä, että nyt Peku aletaan treenaamaan yhdessä. Noh. Ajelin sitten eräänä lauantai aamuna Taivassalon puskista Laitilaan yhteisiin kyykkytreeneihin. Avovaimo avasi oven myrtyneen näköisenä ja ilmoitti kaveri löytyvän kylppäristä. Oli kuulemma tullut siinnä kunnossa ”radalta”, että meni suosiolla makaamaan kylpyhuoneen lattialle ilkosillaan. Ei sitten oksentanut sänkyyn tai sotkisi vaatteitaan.
Ajattelin mielessäni, että aika huono valinta Mitäs sitä nyt kallista kusiseisokkia tuhlaamaan aamulla, jos vierestä löytyy vain kylpyankka.

Suihkun, aamukahvin ja huonosti maistuvan Eloveena-lautasen jälkeen marssittiin salille. Kun nostoista ei tahtonut tulla mitään, niin Laitilan osuuspankin lahjoittamasta Hippo-kassista kaivettiin vanhat spanjianin trikoot avuksi. Epähuomiossa vain retro-kappale, joka oli ollut käytössä pari sarjaa alempana.
”Pakkohan se on sopia, kun kerran ollaan naimisissa”- periaatteella puku päälle. Pienessä happivajeessa ja mäkihyppääjän Telemark-asennossa runtattiin kyykkyyn ja selkä paukahti kuin Viipurin pamauksessa. Siitä tuli treenikaverini toiseksi pahin urheiluvamma. Tilastoykkösenä säilyi vesihiihdossa perseluistossa vastaan tullut uppotukki… Pikkuhousunsuojaa tarvittiin useamman vuoden ennen kuin ”pakoputki” lakkasi vuotamasta verta…

Vähän vielä asiantynkää.. Polvet ja polvisiteet ovat kaksiteräinen miekka lihashuollon näkökulmasta. Ehdottomasti osa kyykyistä on tehtävä ilman polvisiteitä, muuten nivelestä katoaa luonnollinen pitkä liikerata. Myös lihakset, jänteet ja kiinnityskohdat tulevat polven alueelle heikoiksi. Kun katselee Itä-blokin nostajien reiden mallia, niin heti huomaa lihaksen paksuuden juuri lähellä polvea. Siinnä on hinkattu perusharjoituskaudella muutama sarja perus painonnostokyykkyä RAW-tyyliin. Toisaalta jos et käytä siteitä, niin jänne- ja kalvo-osat eivät totu niihin. Kisojen jälkeen jänteet kipeytyvät, lihasten kiinnityskohdat tulevat aroiksi, bakerin kysta alkaa valuttaa nestettä polven taakse.. Sekä koko komeuden kruunaa mustelmakokoelma, kuin pesäpallomailan jäljiltä. Siteiden käytössä sama periaate, kuin karatekan kämmensyrjässä. Jatkuva käyttö kovettaa ja vahvistaa.

Penkkipunnerruksessa paitojen kehittyminen ja rautojen räjähdysmäinen kasvu on tuottanut paljon lihashuollollisia ongelmia. Aloitetaan loogisesti alhaalta ylöspäin. Ranteet ovat ensimmäinen nivel, joka ylikuormittuu kovissa paitatreeneissä. Ensisijaisesti on opeteltava asettamaan tanko mahdollisimman paljon kämmenen pohjaan. Silloin ranne ei väänny noston aikana. Muutamat huippupenkkaajat, kuten Freddy Smulter tai Jape Sholman ”roikottivat” ranteita, mutta en suosittele tekniikkaa vasta-alkajille.

Toinen merkittävä tekijä, joka suojelee ranteita on mahdollisimman kova puristus tangosta. Samalla aktivoidaan paremmin ojentajalihas ja noston loppuojennus on helpompi. Erikoisesti hauisvääntö käsipainoilla vasaraotteella on paras spesiaaliliike edellä mainittuihin ongelmiin. Ranne ja kyynärvarsi vahvistuu, sekä puristusote tangosta paranee. Liikkeen kehitti Mike MacDonald. 70-luvulla ja kaverilla ei ollut kuin vaatimattomasti viiden eri sarjan penkkipunnerruksen maailmanennätykset nimissään. Penkkitreeneissä oli tasan kaksi apuliikettä: Scott-hauiksessa ja ranskalaisessa paremmin käytetyllä kulmatangolla tehtyä kapeaa penkkiä ja edellä mainittua hauista käsipainoilla vasara-otteella.
Eksoottinen kaveri ja legendan mukaan Mike aloitti penkkitreenit Vietnemin sodassa punnertamalla vesijohtoputkella, johon ripustettiin tyhjiä Napalm-säiliöitä…(Hei, nyt on pakko tunnustaa, että väritin vähän. Ei ne olleet Napalm-säiliöitä, vaan hiekalla täytettyjä bensakanistereita.) Eli vielä voidaan todeta, että Macdonaldt oli edelläkävijä fat-bar-tangon ja merimiespenkin harjoittelussa!!!

Parantuneet rannesiteet ja uudenlaiset materiaalit ovat mahdollistaneet suuremmat penkkiraudat ja suojelevat ranteita. Kuitenkin pitää muistaa, että varsinainen taipuva rannenivel on muodostanut n. 20 pienistä luunpalasta. Jos side kierretään löysään ranteeseen tai vedetään liikaa sivusuuntaan, niin luunpalat voivat liukua pois paikaltaan. Käsi nyrkkiin ja ranne tiukkana pakettina, niin vältytään turhilta rannekivuilta. Ranteessa kulkee myös paljon jänteitä ja hermokanavia, jotka ovat melko huonosti suojattu. Leikkauksia jossa rannekanavia avataan tai jännetuppea korjataan, tehdään paljon. Kannattaa siis olla huolellinen, ettei turhaan hanki vaivaa huolimattomalla rannesiteiden käytöllä. Ranne on myös alue, joka on huonosti suojattu kylmältä. Pitkähihaiset paidat, linimentit tai lämmittimet eivät ole huono ostos ranteiden hyvinvoinnille. Kyynärpään alue on melko hyvin suojattu, koska penkkipaitojen hihat tulevat niin pitkälle. Koska nykypäivänä harjoitellaan paljon juuri ojentajalihaksen pitkää päätä, niin vaaran on jänteiden kiinnitysalueiden tulehdukset. Penkkipaitojen kireät hihansuut ja kierteelle usein vedetyt paidanhihat voivat viedä jänteitä pois niiden normaalista paikoista.

Penkkipunnerrus legendat John-Mark Blakley ja Mikko Hämäläinen ovat aina suositelleet pitkiä yli 20-toiston sarjoja ojentajille. Nämä ”huoltoliikkeet” on tehtävä pitkänä liikeratana ja kyynärnivel on välillä ”yliojennettava” liikkeen lopussa ja nivel painettava lukkoon. Glukosamiinin käyttö, jonka jenkkien show-painijat ensimmäisenä ottivat käyttöön, on ollut mullistava lääke nivelvaivoihin. Monet olkapää-kyynärpää ja polvivaivat ovat kadonneet näihin lääkkeisiin.
Olkapäävaivoista voisi tehdä oman artikkelin, mutta käydään nyt lyhyesti pääkohdat. Löysällä penkkipaidalla harjoittelu suojaa olkapäitä ja parantaa noston liikerataa. Ylöspäin suuntautuvat punnerrukset, leuanvedot ja kiertäjänkalvosimille tehtävät jumpat käsipainoilla tai kuminauhoilla perushuoltoa olkapäille.

Mitä enemmän treenaat yläselkää ja epäkäs- ja takaolkapäälihaksia, niin vähemmän ylirasittuvat varsinaiset punnerruslihakset. Loukkaantumisriski pienenee. Niskan ja yläselän nikamalukot heijastuvat usein olkapääkipuina. Mitä paremmassa kunnossa pidät nämä alueet, sitä paremmin olkapäät toimivat. Vedon kohdalla pätevät melkein samat jutut kuin kyykyn osalta. Tiukka vetopuku on vain haitaksi, jollei ”paineet” pysy keskivartalossa. Heikot lihakset antavat myöden ja ”pussivedot” lyhentävät nostouraa.

Harmittavat takareisi- ja lähentäjävammat pilaavat monen hyvän maastavetäjän. Venyttely on kaiken perusta, mutta löysät treenitrikoot lanteille usein suojaavat näitä arkoja alueita. Kunnon voimanostovyö on ehdoton apu maastavetäjille. Weiderin postimyyntivyöt vain tarkoitettu perhe-elämän kurinpidollisiin toimenpiteisiin, ei harjoitteluun.

Aina pitää muistaa, että on harjoiteltava myös ilman vyötä, ettei tule heikkoa kohtaa keskivartaloon. Juri Spinov, Ukrainan superin maailmanmestari kyykkäsi yli 400 kiloa ilman mitään vyötä. Puhutaan jo melkoisesta keskivartalovoimasta.
Loppulauseeksi on todettava, että varusteet ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Niitä on opittava käyttämään ja hyödyntämään, mutta voimaa ja taitoa pitää olla niiden hallitsemiseen. Kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ kuitenkin palkitsee ja varmasti lisää kiloja tankoon.

t. Peku