Varusteet voimanostossa, osa 2/5

Tänä päivän tuloskehitys ja osa huipputuloksista voimanostossa laitetaan usein varusteiden ansioksi. Teknologia menee eteenpäin ja sen mukana raudat tangossa suurenevat. Eikö enää tarvitse harjoitella ollenkaan ?

Tämä viiden artikkelin sarja tarkastelee varusteita eri näkökulmista. Kaksi ensimmäistä osaa käsittelevät varusteasioita yleisemmin ja kolmessa viimeisessä käydään varusteet läpi jokaisen nostomuodon näkökulmasta. Tulen tekemään treeniartikkeleita myös RAW-nostajille. Artikkelisarja perustuu omiin kokemuksiini, siihen mitä olen urani aikana nähnyt, itse kokeillut ja mitä nostajat ovat minulle henkilökohtaisesti kertoneet. Olen nostanut monenlaisilla varusteilla siitä asti kun ne Suomessa vuonna -80 markkinoille tulivat. Ensimmäisistä valkoisista Spanjian-kyykkytrikoista alkaen. Olen käyttänyt yhdeksän eri valmistajan yli 20 erilaista penkkipaitaa. Lähes neljännesvuosisadan kilpavarusteluun sisältyy monenlaista.

Turvallisuus

Varusteita selitellään myös turvallisuusnäkökulmalla. Joissakin tapauksissa tämä pitää paikkansa mutta useimmiten menee yli. Useimmiten tilanne on päinvastainen, erityisesti harjoittelun osalta. Uusia tuotteita kehitellään jatkuvasti ja olen joskus itsekin ollut mukana niitä kehittelemässä sekä seurannut prosessia läheltä muussa ominaisuudessa. Koskaan en ole kuullut valmistajan satsaavan nimenomaan turvallisuuteen ensisijaisena tavoitteena. Vai onko joku kuullut kyykkytrikoosta joka olisi suunniteltu nimenomaan pitämään reiden leveän peitinkalvon paikallaan tai suojaamaan lonkan limapussia ? Tai penkkipaidasta joka tukee AC-niveltä ja kiertäjäkalvosinta ? Lisää rautaa tankoon, se on pelin henki.

Toisaalta, raaka treeni ymmärretään usein vain pelkällä vyöllä ja siteillä nostamiseksi. Turha ajatella näin mustavalkoisesti. Olen seurannut tilannetta ja esimerkiksi selkävaivojen osalta tullut siihen tulokseen että liika vyön käyttö treeneissä aiheuttaa vammoja ja erilaisia kiputiloja enemmän kuin vyön puute. Samaa ovat minulle kertoneet sellaiset asiantuntijat kuin Mel Siff ja Pavel Tsatsouline. Monet huippunostajat, kuten Yuri Spinov, Ed Coan tai Matt Smith sanoivat samaa. Paljon nostajia, kuten Ano Turtiainen pääsi eroon polvivaivoista lopettamalla kokonaan polvisiteiden käytön treeneissä. Monilla jo käytön rajoittaminen auttaa huomattavasti.

Yli 20 vuoden kilpailu-uran aikana olen käynyt läpi erilaisia urheiluvammoja revähdyksistä ja sijoiltaan menoista rasitusvammoihin. Olen myös yrittänyt oppia ennaltaehkäisemään niitä. Viime kesänä kärsin sidekudosvammoista rintalihaksista jonka vuoksi käytin penkkipaitaa kaikissa treeneissä. Kokeilin kaikkea hihattomista denim-paidoista ylisuuriin polyesteristä tehtyihin. Crainin Mega Power tuntui parhaalta koska sen kapean rungon ansiosta olkapäät pysyivät todella hyvin ”paketissa”. Samoin Metalin 2 kokoa suuri Bencher oli hyvä. Treenasin neljä viikkoa kivuitta kunnes vamma ilmaantui taas uudelleen. Vaiva hävisi vasta kun hoidin asian päiväjärjestykseen ”pitemmällä kaavalla” ultraääntä, venyttelyä, hierontaa, kylmää ja kuntouttavaa harjoittelua apuna käyttäen. Varusteet vain siirsivät ongelmaa parantamisen sijasta.

Kerroin vuosia monille etten voi ottaa lainkaan kyykkytreenejä ilman löysää trikoota, muuten lantion seutu käy sietämättömän tuskaiseksi. Repivä kipu estää sarjojen teon lähes kokonaan. Ensin nostin treenit ikivanhalla trikoolla, sen revettyä vaihdoin NXG Original-kankaiseen pukuun. Parin vuoden uurastuksen jälkeen tämäkin oli pilalle venynyt ja otin käyttöön vanhan BOSS trikooni. Kyseessä on vanha malli joka vastaa lähinnä NXG+ kangasta paitsi että se on huomattavasti venyvämpi.

Huomasin että olen menossa kohti kilpavarustelua sen sijaan että olisin parantamassa todellista suoritustasoani joten päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä muutamia miniperiodeja ilman minkäänlaisia varusteita myös dynaamisena päivänä. Se antoi uutta potkua kyykkyyni. Tosin ilman varusteita en voi käyttää kovin leveää jalka-asentoa. Nostaminen ilman varusteita vaatii joskus oman tekniikkansa.

Hyötysuhde

Kahta asiaa kysytään asiakkaiden taholta eniten varusteostoksien yhteydessä. Miten paita toimii ja paljonko siitä saa hyötyä. Paita, tai mikä tahansa muu varuste toimii juuri niin kuin sitä käytetään. Pelkkä varuste tangon alla ei vaikuta mitenkään, tarvitaan nostaja. Melkein sama pätee varusteista saatavaan hyötyyn. Kyse on pitkälti myös nostajan voimista ja taidoista hyödyntää varusteitaan.

Vältän viimeiseen saakka myymästä mitään lisäkiloja mainostamalla. Mutta mikäli hyötysuhde ei ole odotella tasolla niin ilmoitan asiakkaalle että jotakin pitäisi muuttaa. Jos et saa 30-40 kiloa irti IPF-hyväksyttävästä penkkipaidasta niin teet jotain väärin.

Jalkakyykyssä varusteet eniten auttavat kyykkytrikoot ja vyö. Samoin polvisiteistä saatava hyöty voi olla huomattava. Järeistä pro-varusteista saatava hyöty voi olla 30-50 kilon luokkaa IPF-hyväksyttyihin verrattuna. Kun siihen lisätään ”pakitus” eli taka-askeleet kyykyssä ja syvempi kyykky saattaa 500 kilon kyykkääjän tulos olla 420-440 kilon luokkaa. Toiset hyötyvät jostain yksittäisestä varusteesta enemmän kuin toiset. Yuri Spinov totesi ettei kiloakaan irti nostovyöstä. Ano Turtiainen kyykkäsi 380 kiloa ilman polvisiteitä silloin kun hänen kisaennätyksensä oli ”vain” 400 kiloa. Lisäksi lämmittelyssä hän käsittelee nykyään reilusti yli 400 kilon rautoja ilman minkäänlaisia polvisiteitä. Jokainen joka on seurannut Turtiaisen toimintaa lähellä kilpailuissa tietää että lavalla siteet ovat tiukalla. Nelinkertainen maailmanmestari Kyösti Vilmi kertoi taas saavansa suuren hyödyn kyykkyyn polvisiteistä mutta trikoo ei auta häntä juuri lainkaan. Olemme kaikki yksilöitä.

Kysymys lisäkiloista esitetään erityisesti penkkipaidan kohdalla. Teen yhteistyötä nostajien kanssa jotka saavat IPF-hyväksytystä paidasta yli 60 kiloa. Metal Militia penkkipunnerrustiimi on eräs tämän tunnetuimmista nimistä erityisesti pro-kisoissa. He ovat myös taitavimpia penkkipaidan hyödyntämisessä. Toiset heistä, kuten Shawn Lattimer kilpailevat myös kisoissa joissa saa käyttää vain 1-kankaista paitaa. Tiimin vetäjä, Bill Crawford sanoi minulle että pro-penkkipaidasta pitäisi saada 25% hyöty. Raskaiden sarjojen kilpailijoilla tämä tarkoittaa lähes 100 kiloa ! Tänä tarkoittaa että 360 kilon nostaja saa ”vain” 270 ilman paitaa.

Crawford totesi samojen tekniikoiden sopivan niin 1-kankaisen polyester paidan kuin 2-kankaisen denimin kanssa silloin kun haetaan mahdollisimman suurta tulosta.

Maastanostoa pidetään usein parhaimpana raa´an lihasvoiman mittarina. Varusteilla on siinäkin oma osuutensa, nostettiinpa sitten sumo-tyylillä tai kapealla jalka-asennolla. Useimmat saavat sumo-tyylilläkin trikoista yli 20 kiloa apua. Suurimmat luotettavalta taholta saadut tiedot eroista raw-nostoon ovat 40-45 kilon luokkaa. Kapealla jalka-asennolla vetävät saavat useimmiten 15-30 kilon väliin olevan hyödyn.

Puhutaan varsin suurista kiloista. Nostaja joka tekee 300-200-300 ”raakana” voi aivan hyvin nostaa 340-240-320 jo IPF-hyväksytyillä trikoilla ja siteillä. Mikäli keskivartalo kestää suuremmat kuormat niskassa ja käsien ojentajissa riittää voima loppuojennukseen saakka. Tulosten parantaminen vaatii aina harjoittelua. Harjoittelussa kannattaa huomioida raa´an perusvoiman kehittäminen ja kilpailunoston vaatimukset. Tähän perustuu hyvin pitkälle myös Metal Militia-nostajien menestys.

Hyötysuhde nähdään usein mustavalkoisena. Kukaan IPF-kisoissa 420-440 jalkakyykyssä nostava kilpailija ei ota 500 kiloa WPO-kisoissa ilman vuosien työtä. Itse asiassa vain harva pystyisi tähän missään tapauksessa. Samoin jos 500 kilon WPO-kyykkääjälle vaihdetaan IPF-varusteet päälle saattaa 420 olla absoluuttinen maksimi. Monille jo pelkkä canvas-trikoon vaihtaminen polyesteriin on suuri menetys. Toisaalta monet suuriakaan painoja käsittelevät eivät saa canvas-trikoosta mitään irti. Kaikki on paitsi suhteellista myös yksilöllistä. Yllä olevat numerot perustuvat omiin kokemuksiini ja siihen mitä olen eritasoisten nostajien kanssa jutellut. Turha yleistää. Ainoa perusteltu tapa vähätellä toisten tuloksia on mennä lavalle ja nostaa enemmän.

Välineet

Tänä päivänä myös tangot ja telineet ovat kehittyneet huomattavasti. Kyykkytelineet ovat suunniteltu siten että nostajan tarvitsee ”pakittaa” vain muutama sentti pystyäkseen tekemään suorituksen. Samoin punnerruspenkit ilman korkeussäätöä alkavat olla erittäin harvinaisia. Monolift-kyykkyteline on yleistynyt niin paljon että sitä käytetään jo kaikissa muissa paitsi IPF-kisoissa.

Erikoistangot ovat uudistaneet harjoittelua. Kun Fred Hatfield kaksikymmentä vuotta sitten kehitti Safety Squat Bar-tangon lähinnä kyykkyharjoittelun helpottamiseen ja olkapäiden kiputilojen eliminoimiseen hän tuskin osasi arvata millaisen suosion tanko saa voimaharjoittelijoiden keskuudessa. Monet takavuosien jenkkinostajat, kuten Bill Kazmaier, Jeff Maddy ja OD Wilson olivat vaikeuksissa mahtua stantardimittaisen tangon alle lainkaan. Siksi USPF:ssä ( entinen IPF:n jäsenliitto USA:ssa ) oli varsin yleisesti käytössä 56-tuumainen kyykkytanko. Tangosta tuli paksumpi kun Dave Pasanella nosti kyykkyraudat lähelle 500-kiloa. Hän teki harjoituksissa osanostoja reilusti yli 500 kilon kuormilla ja normaalitangot olisivat taipuneet liikaa.

Maastanostotanko on varsin yleisesti käytössä. Samoin erilaiset harjoituksissa käytettävät välineet ovat yleistyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Kun Michael Yessis ja Fred Hatfield toivat takareisi/pakarakoneen länsimaihin -80-luvulla, ei kukaan oikein tiennyt mitä sillä pitäisi tehdä ja moni nostaja ei saanut yhtään toistoa. Selitykset venäläisten ihmekoneesta kuitattiin kiellettyjen aineiden käytöllä. Siitä huolimatta että laitetta oli kehittämässä puolenkymmentä urheilutiedemiestä. Tänä päivänä laite on jo laajalti käytetty ja tunnustettu myös länsimaissa. Menetelmät ja välineet menevät eteenpäin vaikka kuinka muistelisi ”vanhoja hyviä aikoja”. Digitaalinen videokuvaus tietokoneanalyyseineen, vetokumit, reverse hyper-koneet ja monet muut välineet ja laitteet ovat etuja joita on osattava käyttää. Norjalaisilla on ollut yli 10 vuotta kone jolla voi ylikuormittaa lasku- tai nostovaiheen ja Ano Turtiainen tekee parhaillaan laitetta joka kuormittaa maastanoston alkuvaiheen. Jarmo Virtanen hyödynsi Smith-konetta kyykkytekniikkansa hiomiseen ja liikkuvuutensa lisäämiseen. Turha haikailla takaisin kivikaudelle.

Asenne

Vahvimmat varusteet ovat vain rohkeimpia ja vahvimpia nostajia varten. Hyvä esimerkki on kaikissa muissa paitsi IPF:n kisoissa hyväksytty 2-kankainen denim paita. ”Tuplafarkulla” tehtyjä ennätyksiä penkkipunnerruksessa kritisoidaan oudon näköisiksi ja ainoastaan varusteen ansioksi. Erityisesti asialla ovat nimimerkin takana lymyilevät ”internet-asiantuntijat” jotka pystyvät korkeintaan pyörittelemään kyseisiä rautoja lattialla. Denim paita vaatii vähintään parin kuukauden työn ennen kuin siitä saa mitään irti. Moni voimanostaja on sanonut minulle ettei uskalla käyttää denimiä koska riski jäädä ilman tulosta kasvaa. Ne jotka ottavat riskin ja maksavat oppirahat nostavat suurimmat raudatkin. Aina kun nostaja tekee huipputuloksen, aletaan sitä jollain tavalla mollata. Nämä ”kriitikot” eivät koskaan näy katsomoissa eivätkä kilpaile itse missään. Tehokkain ja perustelluin tapa arvostella toisen suorituksia on käydä nostamassa itse enemmän. Tätä näkee erittäin harvoin jos ollenkaan

Karu totuus on että tänä päivänä jo monissa IPF-kisoissakin hyväksytyissä varusteissa on niin vahvaa kangasta että se on monille aloitteleville ja nuorille nostajille liikaa. Varuste niin sanotusti ”rikkoo noston”. Suoritustekniikka muuttuu eivätkä harjoituksissa opitut taidot ole enää käytettävissä. Kaksi vuotta sitten yli 250 kilon penkit olivat Suomen Voimanostoliiton kisoissa kovaa valuuttaa. Nyt kaksi nostajaa on tehnyt 300 kiloa, huippuna Kenta Sandvikin ME 320,5. Kaksi muuta nostajaa on tulossa lujaa kohti 300 kilon rajapyykkiä. Tämän nelikon molemmat superin nostajat ovat todenneet minulle omaavansa vaikeuksia saada 300 kiloa rintaan ellei ”sisäänajotreenejä” tule tarpeeksi ennen kisaa.

Voitte valehdella treenikavereillenne, vaimolle tai tyttöystävälle. Pitää puheita kokouksissa ja antaa lausuntoja lehtien haastatteluissa tai missä tahansa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Itseänne ette voi pettää. Kaikki haluavat nostaa enemmän rautaa. Useimmat nostajat etsivät jotain etua kilpakumppaneihinsa nähden. Vai miksi muuten 100-kiloinen RAW-nostaja haluaa maksimipaksuiset M-koon polvituet 3-millisten suosituskokoisten sijasta tulehdusriskistä huolimatta ? Toinen nostaja laittaa paikan ehjään tupla denim paitaan jolla tarvitaan ennestäänkin 300 kiloa jotta tanko tulee rintaan ? Lisää rautaa tankoon, se on pelin henki aina. Siitä voimanostossa on aina kyse.

Tänä päivänä on tarjolla eri merkkejä jokaiselle. Samoin kisoja. Suomessakin löytyy kaikkea aina WPC/WPO kisoihin joissa varustesäännöt ovat hyvin vapaita RAW-kisoihin joissa ei saa käyttää varusteita juuri lainkaan. Valitse omasi, mene lavalle ja pidä hauskaa.

Artikkelisarjan kolmas osa käsittelee jalkakyykkyä. Mitkä varusteet ovat hyväksyttyjä missäkin liitossa ja mitkä siteet ovat minkä laatuisia ? Miten trikoo toimii vai tarvitaanko kenties vielä nostajiakin ? Siihen asti – hyviä treenejä !

Sakari Selkäinaho

Sakari Selkäinaho